nefrotoosi

Nefrotoosi, myös nefroptosis, on munuaisen liiallinen laskeuma vatsanontelossa, yleensä kun ihminen on pystyasennossa. Munuaisten liikkuvuutta säätelevät perirenaaliset rakenteet ja fascia, ja nefrotoosi syntyy, kun näiden tukien epäonnistuessa munuainen laskeutuu normaalista asemastaan.

Syyt ja vaikutusmekanismi vaihtelevat. Tavallisesti nefrotoosi esiintyy henkilöillä, joilla on vähäinen perirenalinen rasvakerros tai hei postureihin liittyvää hyvin liikkuvaa munuaista. Hastakkeja voivat olla laiha rakenne, äkillinen painonpudotus tai raskas fyysinen rasitus. Oireet eivät aina ole läsnä, ja moni kohtaa tilan tapaturmitta tai sattumalta tehtävässä kuvantamistutkimuksessa.

Oireet voivat olla pindällisiä ja liittyä asennon vaihteluun. Usein kuormitusaiheinen selkä- tai kylkikipu pahenee pystyasennossa ja lievittyy makuullaan; joillakin voi esiintyä pahoinvointia, vatsakipu tai virtsaan liittyviä oireita, jos munuainen ja ureteri asettuvat epäedullisesti.

Diagnoosi perustuu dynamiikkaan perustumiseen kuvantamiseen. Munuainen voidaan havaita alttiissa asennoissa (seisominen) ja vertailukuvista nähdään sen laskeutuvan yli tietyt rajat (yleensä yli 2 selkylannelyhdyksestä tai noin 5 cm). Käytettyjä kuvantamismenetelmiä ovat IVP/UTP, MR-urografia, CT-urografia sekä doppler-ultraääni.

Hoito riippuu oireista ja munuaisten toiminnasta. Asymptomaattinen tai lievästi oireinen nefrotoosi voi vaatia seurannan ja elämäntapamuutoksia. Jos kipu, munuaiskanavan puristuminen tai hydronefroosi aiheuttavat merkittäviä oireita tai munuaisfunktio heikkenee, harkitaan kirurgista kiinnitystä (nephropexia) joko avoimina, laparoskoppisina tai robotiikkana. Ennuste leikkausten jälkeen on usein hyvä, mutta hoidon valinta räätälöidään potilaan tilanteen mukaan.