näytteenottoväli

Näytteenottoväli määrittelee sen aikavälin tai etäisyyden, jolla näytteitä otetaan tutkimus- tai valvontakohteesta. Yleisimmin kyse on ajan perusteella määritetystä näytteenottovälistä (aikaväli), mutta se voi myös tarkoittaa paikkasidonnaista mittauspistemäärää tai kartoitusalueiden tiheyttä (spatiaalinen väli).

Välin valintaan vaikuttavat ilmiön vaihtelun voimakkuus sekä käytettävissä olevat resurssit. Lyhyempi väli parantaa havaintojen ajallista tai tilallista tarkkuutta ja mahdollistaa nopeat muutokset, mutta lisää työvoimaa, kustannuksia ja mittausvaiheiden riskipisteitä. Pidempi väli säästää resursseja, mutta kasvattaa riskiä, että vaihtelut tai tapahtumat jäävät havaitsematta.

Suunnittelussa näytteenottoväli määritellään tavoitteiden, mittausmenetelmien tarkkuuden, hyväksyttävän epävarmuuden sekä säädösten ja ohjeiden vaatimusten perusteella. Toimiva väli perustuu usein pilot- tai historiatietojen analyysiin sekä riskinarvioon.

Esimerkkejä: ympäristömonitoroinnissa vesistöistä näytteitä otetaan usein päivittäin tai viikoittain riippuen muuttujasta, vuodenajasta ja säädöksistä; teollisessa laadunvalvonnassa näytteenottoväli voi olla minuuttien mittainen, kun taas pitkäaikaisessa trendianalyysissä harvempia mittauksia käytetään.

Yhteenveto: Näytteenottoväli on suunnitteluun vaikuttava päätös, joka tulisi räätälöidä ilmiön luonteen, tavoitteiden ja käytettävissä olevien resurssien mukaan.