määriteketjut

Määriteketjut ovat suomen kielen substantiiviryhmien osia, joissa pääsana eli nimisanakirjan pääkieli (talo, auto, kirja jne.) saa eteenen peräkkäisiä määritteitä. Näihin määritteisiin voivat kuulua esim. demonstratiivipronominit (tämä, tuo), omistus- tai määritysrajoitteet (minun taloni, tämän talon), luvut (kolme), laadulliset määritteet (iso, punainen, vanha) sekä muut adjektiivat tai adjektiiviksi taipuvat ilmaukset. Määriteketju rakentaa viitteen tarkkuutta ja kuvaa referoitavaa ilmiötä ennen pääsanaa.

Määriteketjut ovat yleisiä sekä yksittäisissä että monimutkaisissa noun-phrase-ilmauksissa. Esimerkiksi lauseessa tämä vanha punainen talo on hyvä perusmuodostelma: kaksi adjektiivia ja demonstraattori liittyvät taloon ennen varsinaista nimeä. Määrälliset määritteet kuten kolme suurta taloa voivat esiintyä yhdessä useamman tilapäisen tai ominaisuutta kuvaavan määriteen kanssa, kunhan ketju on selkeä ja luonteva kontekstissa.

Syntaktisesti määriteketjujen järjestys on suomalaisessa kirjoitus- ja puhekielessä melko vapaasti tavoluonainen, mutta käytännössä tavanomaisempaa on asettaa määritykset ja omistukset ensin, sen jälkeen luvut ja lopuksi laadulliset määritteet. Kuitenkin merkitys ja rytmi vaikuttavat: liiallinen määriteketju voi tehdä lauseesta raskaslukuisen, jolloin lauseen uudelleenmuotoilu tai pelkän pääsanan korvaaminen kiinnittää lukijan huomion.

Yhteenvetona määriteketjut kuvaavat ja konkretisoivat referentin ominaisuuksia ennen nimisanavasta, tarjoten tarkkaa kuvausta ja helpottaen viittausta sekä tekstin ymmärrystä.