myöntämiskelpoisuus

Myöntämiskelpoisuus on termi, jota käytetään julkisessa hallinnossa kuvaamaan sitä, onko hakija tai hakijaoikeutettu saada tukea, avustusta tai muuta hallinnon myöntämää etuutta. Se määrittelee ennakkoon ne vaatimukset, joita hakijan on täytettävä saadakseen rahallista tukea tai oikeutta ohjelman tarkoitusta tukeviin toimintoihin. Myöntämiskelpoisuus kuvaa siis kelpoisuutta hakemuksen perusteella, eikä itsessään vielä osoituta varojen lopullista myöntämistä.

Sillä käsitteellä tarkoitetaan useita erimuotoisia rahoituspäätöksiä, kuten valtionavustuksia, alueellisia tukia, tutkimus- ja kehitysrahoitusta, yritysten tukia sekä opiskelijatuistusta. Myöntämiskelpoisuus on usein säädelty ohjelmakohtaisilla kriteereillä ja lainsäädännöllä, ja siihen voi liittyä sekä yleisiä että erityisiä vaatimuksia hakijalle, toiminnan luonteelle sekä suunnitelman soveltuvuudelle ohjelman tavoitteisiin.

Yleisimmät kelpoisuusvaatimukset koskevat esimerkiksi hakijan oikeudellista asemaa, asuinpaikkaa tai toiminnan luonnetta, sekä taloudellista tilannetta, tilien asiakirjoituksia ja ohjelman määrittelemiä käyttötarkoituksia. Hakemukseen sisältyy usein selvityksiä, suunnitelmia ja budjetteja, joiden perusteella viranomainen arvioi sekä kelpoisuuden että mahdollisen myöntökohteen edelleen. Myöntämiskelpoisuus voi muuttua hakemuksen etenemisen tai ohjelmamuutosten myötä, ja ota huomioon mahdolliset erityinen hankekohtaiset vaatimukset sekä sovellettavat määräajat.

Jos hakija täyttää myöntämiskelpoisuutta koskevat kriteerit, seuraa yleensä totesi myöntökäytäntöön soveltuva arviointi ja lopullinen päätös myöntämisestä, jonka jälkeen hakijalle ilmoitetaan myöntöehdot sekä mahdolliset palautus- tai raportointivaatimukset.