musiikkitallenteissa

Musiikkitallenteissa on suomenkielinen termi, jota käytetään kuvaamaan tallenteissa esiintyviä ilmiöitä, piirteitä ja tutkimuskohteita liittyen musiikkiin. Termi korostaa, että analyysi perustuu äänitettyyn materiaaliin, ei pelkästään nuotteihin tai live-esityksiin. Sillä viitataan sekä tekniseen tuotantoon että aineiston kulttuuriseen sisältöön.

Merkittäviä tarkastelukeskuksia ovat esitystavan ja tulkinnan vivahteet, tempo ja dynamiikka sekä instrumentaatio. Lisäksi huomio kiinnittyy äänitystekniikkaan, miksaamiseen, masterointiin ja digitaaliseen jälkikäsittelyyn sekä siihen, miten nämä tekijät vaikuttavat kuuntelukokemukseen. Tutkimuksessa käsitellään myös tallenteen kontekstia, kuten äänityksen aikakausi ja paikka sekä siihen liittyvä metadata, tekijänoikeudet, arkistointi ja saatavuus.

Sovellusalueet kattavat sekä studion että live-tallenteet sekä radion, televisioinnin ja digitaalisen striimaamisen konteksteja. Historiaosassa musiikkitallenteiden tutkimus sai sysäyksensä äänitystekniikan kehityksestä 1800-luvun lopulla, jolloin tallenteet tarjosivat uuden tavan tallentaa esittäjiä ja esityksiä. Digitaalisen aikakauden myötä suuret tietokannat mahdollistavat laaja-alaiset vertailevat analyysit eri genreissä ja aikakausina.

Katso myös: musiikintutkimus, äänitearkistointi, esitystapa, äänitys ja äänitys- ja tuotantotekniikka.