muoviraakaaineet

Muoviraaka-aineet ovat orgaanisia yhdisteitä, joita lisätään polymeereihin erityisesti PVC:hen joustavuuden, käsiteltävyyden ja prosessointikyvyn parantamiseksi. Ne eivät muodosta kovalenttisia sidoksia polymerin kanssa, vaan sekoittuvat siihen, vähentävät polymerin välisiä vuorovaikutuksia ja lisäävät vapaan tilan määrää. Tämä alentaa lasisiirtymälämpötilaa (Tg) ja parantaa muovin liikkuvuutta ja notkeutta.

Useimmat muoviraaka-aineet ovat liukenevia lisäaineita, ja ne voivat ajan kuluessa migrooitua muovista pinnalle tai ympäristöön. Migraatio voi vaikuttaa tuotteen kestävyyteen, ulkonäköön ja turvallisuuteen, erityisesti elintarvikkeiden ja lasten tuotteiden yhteydessä. Ne voivat myös vaikuttaa tuoteominaisuuksiin, kuten väriin ja tuoksuun, sekä käytön aikana tapahtuvaan vanhenemiseen.

Tyypillisiä muoviraaka-aineiden ryhmiä ovat phthalates, adipates, citrates ja sebacates. Esimerkkejä: di(2-ethylhexyl) phthalate (DEHP), diisononyl phthalate (DINP) ja diisodecyl phthalate (DIDP); dioktad adipate (DOA); acetyltributyl citrate (ATBC); dibutyl sebacate (DBS).

Sovelluksissa muoviraaka-aineita käytetään laajalti PVC-rakenteissa kuten putkistoissa, kalvoissa, lattiamateriaaleissa, kaapeleissa ja päällysteissä sekä joidenkin lääketieteellisten laitteiden osina. Turvallisuus- ja ympäristövaikutukset ovat johtaneet sääntelyn tiukentumiseen: monien phthalates-luokan aineiden käyttöä rajoitetaan erityisesti lasten tuotteissa EU:ssa, ja REACH-asetukset sekä vaihtokäytäntö ohjaavat siirtymistä turvallisempiin vaihtoehtoihin, kuten sitraatteihin tai muihin non-phthalate-plasticisteihin. Ympäristövaikutukset ja kierrätysvaatimukset ovat jatkuvan arvioinnin kohteena.