muovijätteeseen

Muovijäte tarkoittaa kaikkia muovimateriaaleja, joita ei enää käytetä tarkoituksessaan tai jotka ovat päätyneet kierrätyksen, käsittelyn tai loppusijoituksen kohteeksi. Siihen sisältyy sekä post-consumer-jäte (kuluttajilta syntynyt loppukäyttöjäte) että pre-consumer-jäte (teollisuus- tai valmistusvaiheen syntyjä).

Pääasialliset lähteet ovat pakkaukset ja muovituotteet, kuten kalvot, pullot ja muut kertakäyttömuovit sekä teollisuudessa syntyvä muovijäte. Post- ja pre-consumer-jäte voivat erittyä erillään keräyksessä, ja lajittelu sekä prosessointi vaikuttavat huomattavasti kierrätysmahdollisuuksiin.

Ympäristövaikutukset ovat keskeisiä huolenaiheita: muovi on pitkäikäistä ja usein hajoamatonta, minkä vuoksi se kertyy ympäristöön, muodostaa mikromuoveja ja voi vahingoittaa vesistöjen eliöstöä sekä kiertoa ravintoketjuissa. Lisäksi muovijätteen käsittelyyn liittyy energia- ja päästövaaroja, erityisesti jos materiaali poltetaan tai sijoitetaan kaatopaikalle ilman asianmukaista hallintaa.

Käsittely ja kierrätys perustuvat jätteen hierarkiaan: ehkäisy, uudelleenkäyttö, kierrätys, energiajätehyödyntäminen ja lopuksi kaatopaikkasijoitus. Mekaaninen kierrätys eroaa muovien lajittelun ja uudelleenkäytön kautta, kun taas kemiallinen kierrätys voi muuttaa polymeerit takaisin raaka-aineiksi. Energiantuotantopoltto on vaihtoehto, kun kierrätys ei ole mahdollista, ja kaatopaikat ovat viimeinen vaihtoehto.

Lainsäädäntö ja järjestelmät: EU:n pakkauksia, jätehuoltoa ja tuottajavastuuta koskevat direktiivit sekä kansallinen lainsäädäntö ohjaavat keräystä, lajittelua ja kierrätystä. Suomessa sekä muissa maissa keräys- ja kierrätysjärjestelmät rakentuvat osittain kuntien vastuulle ja kiertotalouden tavoitteille.