muodostusmallina

Muodostusmallina on kielitieteellinen termi, jolla tarkoitetaan sellaista sananmuodostuksen kaavaa tai mallia, jonka mukaan sanasta voidaan muodostaa uusi sana. Se kuvaa, miten johdoksia, yhdyssanoja tai muita muotoja syntyy tietyllä kieliopillisella säännöstöllä ja millaiset affixit tai muut muokkaukset ovat permissii.

Muodostusmallit ovat keskeisiä sekä sanakirjoissa että automaattisessa morfologisessa analyysissä. Ne määrittelevät, mitkä affiksit ovat sallittuja, miten äänteelliset muutokset voivat tapahtua ja missä määrin malli on produktiivinen eli voiko sitä käyttää uusien sanojen muodostamiseen. Mallit voivat olla yksinkertaisia tai monimutkaisia ja ne voivat vaihdella kielen sisäisesti, alueellisesti tai ajassa.

Käytännössä muodotusten mallit auttavat sekä tutkijoita että kieliteknologiaa kehittäviä sovelluksia seuraamaan, millaisia sanoja kieleen voi syntyä ja miten ne liittyvät maanpäällisiin juurtiin tai vartaloihin. Esimerkiksi suomen kielessä verbistä voidaan muodostaa nominaalinen toimija- tai tekijä-sSuffixi -ja/-jä (esim. opiskella → opiskelija, ajaa → ajaja) tai teon ilmaiseminen -minen (esim. lukea → lukeminen) sekä adjektiiveja -inen (esim. kukka → kukkainen).

Muodostusmallit voivat olla dynaamisia, osoittaen sananmuodostuksen tuotteiden tuotettavuutta ja rajoja sekä missä määrin uusia sanoja voidaan luoda kieleen. Ne eroavat säännöistä ja poikkeuksista sekä siitä, miten joustavasti ne soveltuvat kielen muutoksiin ja uusia sanoja kehittävään koodiin.

Lisäksi aiheeseen liittyy termiologia kuten morfologia, derivaatio, koostaminen ja produktiivisuus. Muodostusmallit auttavat ymmärtämään, miten sanasto rakentuu ja kehittyy, sekä tukevat kielitieteellistä analyysiä ja luonnollisen kielen teknologiaa.