muodonmuutosherkkyydestä

Muodonmuutosherkkyys, suomeksi myös **fenotyyppinen muuntelu** tai **muodonmuutosherkkyys**, viittaa yksilön tai populaation kykyyn muuttaa ulkoisten tai sisäisten tekijöiden vaikutuksesta. Ilmiö liittyy geneettisen ja ympäristön vuorovaikutukseen, jossa yksilön fyysiset tai käyttäytymiselliset ominaisuudet muuttuvat ilman perimän pysyviä muutoksia. Muodonmuutosherkkyys on keskeinen käsite evoluutiobiologiassa ja ekologiassa, sillä se selittää, kuinka lajit sopeutuvat muuttuviin olosuhteisiin.

Muodonmuutosherkkyys voi ilmetä esimerkiksi kasvien kasvun suuntautumisessa valon tai painovoiman suuntaan (fototropismi ja gravitropismi) tai eläinten värin tai rakenteen muuttumisessa ympäristön vaatimusten mukaisesti. Esimerkiksi joidenkin hyönteisten siipien koko voi vaihdella ravinnon saatavuuden mukaan, mikä vaikuttaa niiden lentokykyyn ja lisääntymiseen. Myös ihmisillä on muodonmuutosherkkyyttä, kuten ihon pigmentaation tai rasvan jakautumisen muutoksia eri olosuhteissa.

Ilmiöä tutkitaan usein laboratoriossa kontrolloiduissa olosuhteissa, missä yksilöiden vasteet tiettyihin ärsykkeisiin mitataan. Muodonmuutosherkkyys eroaa mutaatiosta, sillä se ei vaikuta perimään, vaan on väliaikainen sopeutuminen. Pitkäaikaisesti muutos voi kuitenkin johtaa geneettisiin muutoksiin, jos yksilöt, joilla on edulliset ominaisuudet, selviävät paremmin ja lisääntyvät enemmän. Muodonmuutosherkkyys on tärkeä mekanismi lajien säilymiselle ja sopeutumiselle muuttuvassa ympäristössä.