mosaiikeista

Mosaiikit ovat taide- ja rakennustaiteen laji, jossa pienistä palasista muodostetaan kuvia tai kuvioita. Palaset, tesseraeiksi kutsutut, voivat olla kiveä, lasia tai keramiikkaa. Ne asetellaan ja kiinnitetään alustan päälle laastin avulla, jolloin kokonaisuudesta tulee kestävä ja saumaton. Mosaiikit voivat peittää lattioita, seiniä, kattoja sekä julkisivuja.

Historian juuret ulottuvat muinaiseen Lähi-itään ja Välimereen; varhaiset mosaiikit on löydetty Mesopotamiasta sekä Kreikan ja Rooman alueelta. Eri aikoina tyyli on vaihdellut: kreikkalais-roomalaisessa perinnössä tekniikka kehittyi, bysanttilaisessa taiteessa 4.–6. vuosisadalla mosaiikit korostivat uskonnollista ilmaisua, ja edelleen ne ovat tärkeitä renessanssissa, islamilaisessa arkkitehtuurissa sekä modernissa julkisessa taiteessa.

Tekniikat ja materiaalit: palaset kiinnitetään joko suoraan alustaan tai kiinnitetään valmiisiin mosaiikkilevyihin. Käytössä ovat direct- ja indirect-kiinnitystavat, sideaineina lime-mortari, sementti tai modernit epoksiyhdisteet. Materiaalina käytetään kiveä, lasia ja keramiikkaa; nykyisin myös kierrätysmateriaaleja.

Käyttökohteet ovat kirkkorakennukset, palatsit, julkiset tilat sekä yksityiset sisustukset. Tunnettuja esimerkkejä ovat bysanttilaiset mosaiikit Hagia Sophiassa Istanbulissa ja Ravenna-kirkkojen mosaiikit sekä 1800–1900-lukujen eurooppalaiset julkiset teokset. Modernissa taiteessa mosaiikki toteutetaan usein julkisen taiteen projektina, ja siihen liittyy trencadís- sekä lasimosaiikkitekniikoita, kuten Gaudín Park Güellissä.

Konservointi ja säilytys ovat tärkeitä: mosaiikit voivat irrota tai vaurioitua kosteuden, kulutuksen tai liikkeen vuoksi. Oikea puhdistus, ilmointi ja asianmukaiset korjaukset ovat osa käytäntöä. Nykytaiteessa mosaiikki yhdistää perinteen ja uuden teknologian, laajentaen sen käyttömahdollisuuksia.