kirkkorakennukset

Kirkkorakennukset ovat rakennuksia, joita käytetään kristilliseen jumalanpalvelukseen ja kirkon elämään. Niihin kuuluvat yleisimmin seurakuntien kirkot, kappelit ja katedraalit sekä luostareiden kirkkorakennukset ja muut tilat, joissa toimitetaan liturgiaa ja sakramentteja. Suomessa suurin osa kirkkorakennuksista kuuluu evankelisluterilaisen kirkon perinteeseen, mutta ortodoksinen ja katolinen kirkko sekä muut pienemmät yhteisöt harjoittavat omaa liturgiaansa tähän kokonaisuuteen.

Kirkkorakennukset ovat kehittyneet pitkän historiallisen kehityksen myötä ja heijastavat sekä liturgisia tarpeita että yhteiskunnan arvoja. Tilat on jäsennetty liturgiselle toiminnalle: kirkon laiva (päätilan) ja apsis, alttari, sakristia sekä usein kellotorni tai kupoli. Tyylillisesti ne vaihtelevat romaanisesta ja goottilaisesta renessanssiin barokkiin sekä moderniin arkkitehtuuriin.

Kirkkojen arkkitehtuurissa korostuvat sekä toiminnalliset että esteettiset seikat: akustiikka, valaistus, tilankäytön joustavuus sekä rakennusmateriaaleja ja koristeita yhdistelevät elementit kuten ikkunat ja lasimaalaukset. Monia rakennuksia pidetään kulttuurihistoriallisina suojelu- ja perintökohteina, ja niiden ylläpito on usein julkisen sekä kirkollisen rahoituksen ja yksityistukien varassa.

Nykyisin kirkkorakennukset palvelevat jumalanpalvelusten lisäksi laajemmin yhteisö- ja kulttuuritiloina: niissä järjestetään konsertteja, tilaisuuksia ja koulutustilaisuuksia. Monia perinteisiä rakennuksia on saneerattu vastaamaan nykyajan tarpeita, samalla kun säilytetään niiden historiallinen arkkitehtuuri.