monomermiyksiköstä

Monomermiyksikkö, suomeksi usein kutsuttu toistuvaksi yksiköksi tai mer-yksiköksi, on polymeroituneen materiaalin ketjun pienin säännöllinen rakennusyksikkö, joka toistuu peräkkäin koko polymerin runkona. Se on yleensä johdettu yhdestä tai useammasta monomerista siten, että polymeroitumisprosessin jälkeen muodostuu kiinteä, toistuva rakenne. Monomermiyksikkö ei aina vastaa yksittäistä lähtömonomeria; usein kopolymeerissä yksi tai useampi monomerin osa voi muodostaa yhden tai useamman toistuvan yksikön.

Monomermiyksikkö ja monomeri eroavat: monomeeri on yksittäinen molekyyli, joka voi liittyä toisiin molekyyleihin polymeroitumisen kautta; monomermiyksikkö on polymeroituneen ketjun pienin toistuva rakennusosa. Joissakin tapauksissa toistuva yksikkö muodostuu useammasta kuin yhdestä monomermitulosta ja kopolymeereistä voi syntyä useita erilaisia toistuvia yksiköitä. Esimerkkejä yleisistä toistuvista yksiköistä: polyeteenissä (PE) toistuva yksikkö on -CH2-CH2-, polystyreenissä (PS) -CH2-CH(C6H5)-, ja poly(laktidi) PLA:n toistuva yksikkö koostuu esterilinkistä -O-CH(CH3)-CO-.

Merkittäviä mittareita ovat monomermiyksikön molaarinen massa ja jakso, joista lasketaan polymerin keskimääräinen molekyylipaino. DPn (degree of polymerization) kertoo toistuvien yksiköiden lukumäärän ketjussa; Mn on likimääräisesti DPn kerrottuna toistuvan yksikön molekyylipainolla. Monomermiyksikön ymmärtäminen on keskeistä polymerien ominaisuuksien, kuten tiukkuuden, kiteisyyden ja mekaanisten ominaisuuksien, arvioinnissa ja suunnittelussa.