moniravinnelannoitteet

Moniravinnelannoitteet ovat lannoitteita, jotka toimittavat kasville vain yhden olennaisen ravinteen. Niitä käytetään silloin, kun maaperässä havaitaan kohdennettu puute tai halutaan korjata yksittäisen ravinnon määrä ilman muiden ravinteiden lisäystä.

Yleisimpiä kohteita ovat typen (N), fosforin (P) ja kaliumin (K) lannoitteet sekä joitakin mikroravinteita, kuten sinkkiä (Zn) tai rikkiä (S), joiden yksittäisiä suoloja on käytettävissä. Muodot voivat olla kiinteitä rakeita tai nesteitä, ja niitä voidaan käyttää sekä maaperälannoituksena että kasteluun liuoksena tai lehdenlannoituksena riippuen ravinteesta ja viljelytavasta.

Käyttö ja sovellustavat riippuvat viljelyjärjestelmästä. Moniravinnelannoitteita käytetään, kun halutaan tarkasti hallita yhden ravinnon määrää ja välttää muiden ravinteiden ylilisiä. Ne soveltuvat erityisesti tilanteisiin, joissa maaperätestit osoittavat puutteen tai kun neste- ja viljelyjärjestelmät mahdollistavat täsmäannostelun.

Edut ja rajoitteet: Etuna on mahdollisuus täsmätä yksittäisen ravinteen tarve, mikä voi parantaa ravinne- käytön tehokkuutta ja vähentää tarpeettomia lisäyksiä. Rajoitteisiin kuuluu tarve säännölliselle maaperä- ja kasvilaboratoriokontrollille sekä mahdollinen ravinne- tai suolatasapainon häiriö, jos muut ravinteet ovat puutteellisia tai liiallisia. N-lannoitteet voivat vaikuttaa maaperän nitraatti- ja ammoniummuotoihin sekä veden- ja ilman laadun riskitekijöihin.

Ympäristö- ja sääntelynäkökohdat: Erityisesti typenlannoitteiden käytössä on kiinnitettävä huomiota vesistökuormitukseen ja kasvihuonekaasupäästöihin. Joillakin alueilla tietyt yksittäiset lannoitteet ovat tarkasti säänneltyjä turvallisuus- ja varastointisyistä.