monimutkaistumiseen

Monimutkaistuminen on ilmiö, jossa järjestelmän ominaisuuksien monimutkaisuus kasvaa ajan kuluessa. Termiä käytetään useilla tieteenaloilla, kuten biologiassa, sosiaalitieteissä ja teknologian tutkimuksessa, kuvamaan prosesseja, joissa yhä useammat osat ja vuorovaikutukset tuottavat uusia piirteitä ja rakenteita. Monimutkaistumiseen liittyy usein emergenttejä ilmiöitä, joita ei voi ennustaa pelkästään osien ominaisuuksista.

On kuitenkin kiistanalaista, onko monimutkaistuminen yleinen trend kaikissa järjestelmissä. Joidenkin näkökulmien mukaan evoluutio ja teknologinen kehitys voivat johtaa kasvavaan monimutkaisuuteen tietyissä konteksteissa, kun taas toiset huomauttavat, että järjestelmät voivat myös yksinkertaistua tai jakautua erilaisten dynamiikkojen seurauksena. Monimutkaisuus voidaan määrittää monin eri tavoin; yleisiä mittareita ovat osien määrä ja vuorovaikutusten tiheys, verkkojen topologia sekä toiminnallisten moduulien määrä ja yhteydet.

Esimerkkejä monimutkistumisesta antavat sekä luonnon että ihmisen rakentamat järjestelmät: biologinen evoluutio on tuonut kohti monimutkaisempia organismeja ja hermostollisia järjestelmiä; monisoluisuus, kudosten erikoistuminen ja immuunisäätö ovat osa tätä kehityssuuntaa. Teknisissä järjestelmissä kuten ohjelmistopinoissa, tiedonvälitysjärjestelmissä ja kaupungin infrastruktuureissa monimutkaiset vuorovaikutukset synnyttävät uusia toimintoja ja rajoituksia. Monimutkaisuus voi lisätä järjestelmän sopeutumiskykyä, mutta myös tehdä hallinnasta, analysoinnista ja huollosta haastavampaa.