molekyylikelloista

Molekyylikelloista, eli molekyylikelloilla tarkoitetaan luonnollisia radioaktiivisia hajoamisia, joiden avulla voidaan määrittää aineiden ikää. Nämä kellot perustuvat siihen, että tietyt radioaktiiviset isotoopit hajoavat vakionopeudella toisiksi isotoopeiksi. Tämä hajoamisnopeus, jota kutsutaan puoliintumisajaksi, on erittäin tarkka ja riippumaton ulkoisista olosuhteista. Kun tutkitaan esimerkiksi kallioperää, voidaan mitata alkuperäisen radioaktiivisen isotoopin ja sen hajoamistuotteiden määriä. Näiden suhteiden perusteella voidaan laskea, kuinka kauan näytteessä on ollut aikaa kulua, eli sen ikä.

Tunnetuimpia molekyylikelloja ovat hiili-14 -ajoitus, jota käytetään orgaanisten materiaalien iänmääritykseen, sekä kalium-argon-ajoitus ja uraani-lyijy-ajoitus, joita hyödynnetään geologisissa näytteissä. Hiili-14 -ajoitus soveltuu enintään noin 50 000 vuoden ikäisten näytteiden tutkimiseen, koska hiili-14:n puoliintumisaika on suhteellisen lyhyt. Kalium-argon- ja uraani-lyijy-ajoitukset puolestaan soveltuvat miljoonien ja jopa miljardien vuosien ikäisten kohteiden määrittämiseen. Molekyylikellot ovat keskeinen työkalu monilla tieteenaloilla, kuten arkeologiassa, geologiassa ja paleontologiassa, mahdollistaen menneisyyden tapahtumien ja olosuhteiden tarkan rekonstruoinnin. Niiden avulla on saatu mullistavaa tietoa muun muassa ihmiskunnan historiasta ja maapallon kehityksestä.