modulointityyppejä

Modulointityyppejä tarkoitetaan signaalin muuttamista siten, että tieto voidaan siirtää kantajakaistan avulla. Modulointi jaetaan pääasiassa analogiseen ja digitaaliseen modulointiin. Analoginen modulointi muuttaa kantajakaistan ominaisuuksia sen mukaan, millaisia tiedotapahtumia halutaan välittää. Yleisimmät analogiset modulointitavat ovat amplitudimodulaatio (AM), taajuusmodulaatio (FM) ja vaihemodulaatio (PM). AM muuttaa kantajan amplitudia, kun taas FM ja PM muuttavat kantajan taajuutta tai vaihetta. Analogisen moduloinnin etuja ovat yksinkertaisuus ja hyvä suorituskyky tietyissä ympäristöissä; haittoja ovat kohinalle herkkä vaste ja rajoitettu spektrikirjoitus.

Digitaalinen modulointi muuntaa binäärisen tiedon kantajalle. Yleisimmät digitaaliset modulointitavat ovat amplitudivaihtelulla tehty modulointi (ASK), taajuusvaihtelulla tehty modulointi (FSK) sekä vaihevaihtelulla tehty modulointi (PSK). Näiden yhdistelmät, kuten kvadratuurivaihtelumodulaatio (QAM), parantavat siirtokapasiteettia ja spektritehokkuutta. Digitaalinen modulointi on yleistä tietoliikenneverkoissa, digitaalisessa televisiossa ja satelliirisignaaleissa sekä modeemiliikenteessä.

Modulointityypin valinta vaikuttaa useisiin suorituskykyominaisuuksiin, kuten kaistan leveyteen, tehosuhteeseen, vikasietoisuuteen ja järjestelmän monimutkaisuuteen. Yleisesti ottaen analogiset modulaatiot soveltuvat yksinkertaisiin, pitkän kantaman radioliikkeisiin, kun taas digitaaliset modulaatiot mahdollistavat korkeammat tiedonsiirtonopeudet sekä tehokkaamman spektrin hyödyntämisen modernissa tietoliikenteessä.