modulaattoreiden

Modulaattorit ovat laitteita tai ohjelmistopohjaisia ratkaisuja, jotka muokkaavat kantasignaalin ominaisuuksia siten, että siitä voidaan siirtää informaatiota. Yleisin tehtävä on muuntaa informaatio kantasignaalin amplitude-, taajuus- tai vaihemodulaatiolla. Analogiset modulaattorit voivat toteuttaa esimerkiksi AM-, FM- tai PM-modulaation, kun taas digitaalisen viestinnän yhteydessä modulaattorit koodavat bitit konstellaatioihin kuten QAM, PSK ja FSK.

Modulaattoreita käytetään pääasiassa tiedonsiirrossa ja signaalinkäsittelyssä. Nykyisin ne ovat olennaisia osa langattomia verkkoteknologioita (kuten mobiiliverkot ja Wi-Fi), radiolähetyksiä, televisiota sekä satelliittiviestintää, mutta niitä sovelletaan myös äänentoisto- ja videojärjestelmissä sekä tallennusratkaisuissa.

Toteutustapoja on useita: analogiset modulaattorit, digitaalinen modulaatio sekä I/Q-modulaattorit, joissa informaatio koodataan erilleen I- ja Q-kanaville. Modulaattoreita voidaan toteuttaa sekä perinteisillä elektronisilla komponentteilla että digitaalisella signaalinkäsittelyllä.

Historian kannalta modulaatio kehittyi 20. vuosisadan aikana; AM-modulaatio tuli laajaan käyttöön varhaisina vuosikymmeninä, ja FM sekä digitaalisen modulaation kehitys ovat mahdollistaneet nykyaikaiset tietoliikenneverkot. Nykyään modulaattoreita tarjotaan sekä laitteistona että ohjelmistona, ja ne ovat keskeisiä korkeataajuuksisten viestintäverkkojen suorituskyvyn ja joustavuuden kannalta.