mineraalipartikkeleiden

Mineraalipartikkeleiden käsite viittaa pieniin epäorgaanisiin hiukkasiin, jotka ovat peräisin kivilajien mineraaleista ja joita esiintyy sekä luonnossa että ihmistoiminnan vaikutuksesta syntyvissä ympäristöissä. Koko vaihtelee mikrometreistä nanometreihin; yleisesti puhuttaessa erotellaan karkeat hiukkaset (noin 1–100 μm), hienot hiukkaset (alle noin 5 μm) ja kolloidiset hiukkaset (alle 1 μm).

Lähteet ja muodostuminen: luonnollisia ovat kivilajien kuluminen, tuulen kuljuttama mineraalipöly sekä tulivuoritoiminta. Ihmistoiminnan lähteitä ovat teollisuus, liikenne, rakennus- ja kaivostoiminta sekä palamisprosessit, jotka vapauttavat epäorgaanisia pölyjä.

Koostumus ja ominaisuudet: yleisimpiä mineraaleja ovat kvartsi, plagioklaasit, kalsiitti ja savimineraalit. Hiukkaset voivat olla sekoitteita, ja niiden ominaisuuksia määrittävät koostumus, koko, muoto sekä pinta-ala ja kemiallinen reaktiivisuus.

Tutkimus ja mittaus: mineraalipartikkeleita analysoidaan esimerkiksi XRD:llä mineraalikoostumuksen määrittämiseksi sekä SEM/TEM-häviöt morfologian seuraamiseksi. Koon jakauman mittaukseen käytetään laser-diffraction- tai DLS-tekniikoita.

Merkitys: niillä on tärkeä rooli ympäristössä ja terveydessä sekä geokemiallisissa prosesseissa. Ilmanlaadussa ne liittyvät PM2.5- ja PM10-pitoisuuksiin ja voivat kuljettaa epäpuhtauksia ja metallia.

Sovellukset: niitä hyödynnetään rakennusmateriaaleissa, keramiikassa ja täyteaineissa sekä geotekniikassa. Ympäristö- ja terveysriskien hallinta edellyttää hiukkasen koon ja koostumuksen tuntemista.