mikrosimulaatiot

Mikrosimulaatiot ovat mallintamismenetelmiä, joissa järjestelmän pienoistason yksiköt – kuten ihmiset, kotitaloudet tai yritykset – esitetään erikseen ja niiden ominaisuudet sekä vuorovaikutukset tuottavat koko järjestelmän käytöksen. Tällainen lähestymistapa eroaa makro-ohjelmaan perustuviin malleihin, koska se kykenee kuvaamaan heterogeenisyyttä ja politiikan vaikutuksia yksilötasolla.

Yleisimmät sovellusalueet ovat verotus- ja sosiaaliturva-analyyseissa sekä liikenne- ja kaupunkisuunnittelussa. Verotus- ja etuus-mikrosimuloinneissa jokaiselle yksilölle tai kotitaloudelle lasketaan tulot, realisoidut maksut ja etuudet, ja näitä tuloksia aggregoidaan erilaisiin yhteenvetoihin. Liikenteen mikrosimuloinnissa simuloidaan yksittäisten ajoneuvojen ja matkustajien liikkeitä sekä reaaliaikaisia vuorovaikutuksia.

Menetelmällisesti mikrosimulaatiot voivat olla staattisia tai dynaamisia. Staattisessa mallissa keskitytään tilanteeseen tiettynä aikana, dynamiikassa huomioidaan muutokset ajan kuluessa, kuten tulotason tai demografian siirtymät. Aineistoina käytetään usein mikroaineistoja, kuten tilasto- tai hallinnollisia rekistereitä sekä anonymisoituja tutkimusaineistoja. Tulokset muodostuvat yksilöiden ilmaisemista vaikutuksista ja niiden jakautumisesta.

Etuna on kyky tuottaa tarkkoja säästö- ja vaikutusarvioita sekä eriarvoisuuden analyysiä, koska kukin yksilö voi olla eri tilanteessa. Rajoitteet sisältävät tiedon puutteet ja epävarmuus, menetelmien vaativuus sekä laskentakustannukset. Validointi tapahtuu vertaamalla tuloksia havaintoihin sekä herkkyysanalyysin kautta.

Mikrosimulaatioiden kehitys on yhdistetty sekä julkisen politiikan analyysiin että tekniseen suunnitteluun, ja niitä käytetään yhdessä muiden mallintamismenetelmien kanssa.