metalloidisuus

Metalloidisuus viittaa alkuaineiden ominaisuuksiin, jotka ovat jossain määrin sekä metallien että epämetallien kaltaisia. Metalloidit sijaitsevat usein rajalla metallien ja epämetallien välillä jaksollisessa järjestelmässä, ja niiden luokitus ei ole kaikille yhtenäinen. Ominaisuudet ovat siten riippuvaisia olosuhteista, kuten lämpötilasta ja koostumuksesta.

Fyysisesti metalloidit ovat usein kiiltäviä ja karkeasti hauraan näköisiä. Niiden sähkönjohtavuus on keskivertometalleja pienempi ja voimakkaasti lämpötilasta riippuva, mikä tekee niistä puolijohteita. Kemiallisesti ne muodostavat usein kovalenttisia sidoksia, ja niiden oksidit voivat käyttäytyä sekä happamina että emäksisinä.

Käytännössä metalloidisuus on erityisen tärkeä puolijohdeteollisuudessa. Piin (Si) ja germaniumin (Ge) kaltaiset metalloideja käytetään diodien, transistorien ja muiden elektronisten laitteiden rakennusaineina. Doping- eli epäpuhtauksien lisäysmenetelmillä muokataan näiden materiaalien sähkönjohtavuutta.

Yleisimmät metalloideiksi luokitellut alkuaineet ovat boori (B), pii (Si), germanium (Ge), arseeni (As), antimon (Sb) ja telluri (Te). Polonium (Po) sekä astatiini (At) ovat kiistanalaisia tapauksia, joiden luokitus voi muuttua tieteellisen näkökulman mukaan. Metalloidisuus on siten monimuotoinen ja keskustelua herättävä käsite, joka heijastaa ainetuotteiden piirtoja metallien ja epämetallien välillä.