metalloidielementtejä

Metalloidit, tunnetaan myös nimellä puolimetallit, ovat alkuaineita, joilla on ominaisuuksia sekä metalleista että epämetalleista. Ne eivät ole puhtaita metalleja eivätkä puhtaita epämetalleja, vaan sijaitsevat jossain näiden kahden ääripään välillä. Metalloidien lukumäärä on kiistanalainen ja riippuu siitä, mitkä alkuaineet katsotaan metalloideiksi. Yleisesti hyväksyttyjä metalloideja ovat pii, germanium, arseeni, antimoni, telluuri ja polonium. Joskus myös booria, seleniä ja astatia pidetään metalloideina.

Metalloidien fyysiset ominaisuudet vaihtelevat. Ne ovat yleensä kiinteitä huoneenlämmössä ja voivat olla kiiltäviä tai himmeitä. Ne ovat vähemmän sähkön- ja lämmönjohtavia kuin metallit, mutta paremmin kuin epämetallit, mikä tekee niistä hyödyllisiä puolijohteina. Kemiallisesti metalloidit reagoivat sekä happojen että emästen kanssa, osoittaen amfoteerista luonnetta. Niiden reaktiivisuus on yleensä vähäisempää kuin metallien, mutta voimakkaampaa kuin monien epämetallien.

Metalloidien käyttökohteet ovat monipuolisia. Pii on yksi yleisimmistä metalloideista ja sitä käytetään laajasti elektroniikkateollisuudessa puolijohteiden valmistuksessa, kuten tietokoneiden siruissa ja aurinkopaneeleissa. Germaniumilla on myös merkittävä rooli puolijohteissa. Arseenia ja antimonia käytetään metalliseoksissa ja palonsuoja-aineissa. Telluuria käytetään kumien valmistuksessa ja metallien seostamisessa. Polonium on radioaktiivinen alkuaine, jota on käytetty esimerkiksi avaruusalusten ja atomipattereiden energiateholähteenä.

---