metallioksidit

Metallioksidit ovat kemiallisia yhdisteitä, joissa metalli on sitoutunut happi-ioniin. Ne muodostuvat usein metallien hapettumisessa hapen kanssa tai hapettumisprosessin tuloksena. Monissa metallioksideissa metallin ja hapen välinen kiinnitys on ioninen, mikä antaa oksideille korkeat sulamis- ja kiehumispisteet sekä jäykän kiinteän rakenteen.

Luokittelu perustuu happamuuteen. Perusoksidit, kuten Na2O ja CaO, ovat tyypillisiä alkali- ja maa-alkalimetalleille ja niillä on emäksinen luonne. Amfoteriset oksidit, kuten Al2O3, ZnO ja BeO, reagoivat sekä hapoilla että emäksillä. Yleisesti ottaen metallien oksidit ovat perus- tai amfoterisia; yksittäisiä poikkeuksia löytyy, mutta ei niinkään epämetallien oksideja, jotka ovat yleensä happamia.

Ominaisuudet ja sovellukset: metallioksidit ovat useimmiten kiinteitä huoneenlämpötilassa ja niillä on suuria tiheitä sekä korkeita sulamispisteitä. Ne voivat reagoida veden kanssa muodostaen hydroksideja, ja ne voivat reagoida happojen kanssa suoloja sekä kääntyä emäksiksi. Käytännön tarkoituksiin metallioksideja hyödynnetään laajasti: sementin raaka-aineena CaO:ta, keraamien ja abrasiivien pääaineina Al2O3:ta sekä MgO:ta; pigmentteinä ja valon- sekä UV-suojajina TiO2:ta ja ZnO:ta; sekä katalyyteinä esimerkiksi V2O5:n kaltaisilla oksideilla.

Löytö sekä luonnon esiintyminen: metallioksideja esiintyy mineraaleina kuten magnetiitti (Fe3O4), hematite (Fe2O3), korundi (Al2O3) sekä rutiji (TiO2). Monet oksidit voivat olla pölyä aiheuttavia ja joillakin on toksisia tai ärsyttäviä ominaisuuksia, joten käsittely vaatii asianmukaisia turvallisuustoimenpiteitä.