metalliliitosten

Metalliliitokset, eli metallinen sidos, ovat sidostyyppi, jota esiintyy pääasiassa alkuaine-metalleissa ja metalliseoksissa. Siinä ulkoelektronit eivät pysy kiinnittyneinä yksittäisiin atomeihin vaan muodostavat delokalisoituneen elektronimeren, joka kiertää positiivisesti varautuneiden ionien ympärillä. Tämä johtaa siihen, että metallit muodostavat kiinteä, säännöllinen rakenne, jossa atomiytimet ovat jaksotetun verkon muotoisessa hilan ympärillä.

Metalliliitoksen tunnusomaisia piirteitä ovat elektronimeri ja ei-suuntainen vahvuus: elektroneja pidetään kollektiivisesti, mikä antaa metallille ominaisuuksia, jotka eroavat monista kovalenttisista ja ionisista sidoksista. Tämä ei tarkoita yksittäisiä sidoksia, vaan kokonaisuuden sidoksellinen vaikutus, joka kiteessä luo lattice-tyyppisen rakenteen.

Ominaisuudet, joita metalliliitos antaa, ovat tyypillisesti seuraavat: hyvä sähkönjohtavuus ja lämmönjohtavuus johtuen vapaasti liikkuvista elektroneista; muovautuvuus ja sitkeys, koska elektronimeri ei sido yksittäisiä atomipareja, vaan sallii atomien liikkumisen suhteessa toisiinsa; metallinen kiilto, joka johtuu heijastavasta pinnasta; sekä suhteellisen korkea sulamispiste ja tiheys monien, mutta ei kaikkien metallien ominaisuuksien taustalla. Metalliliitokset ovat avainasemassa sekä puhtaiden metallien että metalliseosten, kuten teräksen ja messingin, ominaisuuksien syntyssä.

Sovellukset: metalliliitosten vuoksi metallit soveltuvat hyvin johtaviksi rakennus- ja teollisuusmateriaaleiksi sekä eri seoksissa käytettäviksi, mikä vaikuttaa niiden mekaanisiin ominaisuuksiin ja työstettävyyteen.