metallikerrokset

Metallikerrokset ovat geologisia kerroksia tai vyöhykkeitä, joissa metallipitoisuus on ympäröivää kivilajistoa suurempi. Niitä esiintyy sekä sedimentaarisissa että vulkano-sedimentaarisissa ja metamorfisissa kivilajeissa. Metallikerrokset voivat ilmetä pieninä kerroksina tai laajoina vyöhykkeinä, ja ne voivat olla stratiformisia kerrostumia tai linsämäisiä (ore lenses).

Ne muodostuvat useimmiten kahdella pääpolulla: hydrotermisessä kertymässä, jossa kuumat ja paineistetut fluideihin liuenneet metallit saostuvat ja sijoittuvat kerroksiin; sekä sedimentaarisessa prosessissa, jossa metallisuoloja ja sulfideja saostuu vedessä ja kerrostuu kerroksittain. Metamorfoosien aikana fluideihin liuonneet metallit voivat siirtyä ja muodostaa uusia kerroksia.

Esimerkkejä metallikerrostumista ovat sedimentaariset rautamalmi-kerrokset, kuten banded iron formations (BIF), sekä stratiformiset kuparisulfidikerrokset ja nikkelisyväsulfidikerrostumat. Metallikerrokset voivat esiintyä yhtenä vahvana kerroksena tai useiden peräkkäisten vyöhykkeiden kokonaisuutena.

Metallikerrokset ovat tärkeitä taloudellisesti, koska niissä voidaan louhia metalleja, kuten rautaa, kuparia, nikkeliä ja kobolttia. Geologit tutkivat metallikerroksia kartoituksen, porausten ja geofysikaalisten sekä geokemiallisten menetelmien avulla. Louhinta voi kuitenkin aiheuttaa ympäristövaikutuksia, kuten vesistöjen happamoitumista ja metallien leviämistä, minkä vuoksi ympäristö- ja kestävyyskysymykset ovat oleellinen osa tutkimusta ja kaivostoiminnan sääntelyä.