metabotrooppisista

Metabotrooppiset reseptorit ovat solukalvon G-proteiinikytkettyjä reseptoreita (GPCR), joiden aktivaatio ei avaa ionikanavia suoraan vaan käynnistää solun sisäisiä signaalipolkuja. Tämä antaa vaikutuksilleen usein hitaamman alun mutta pidemmän keston kuin ionotropisilla reseptoreilla. Ligandi sitoutuu reseptoriin ja aktivoi heterotrimeerisen G-proteiinin, joka voi lisätä tai vähentää cAMP:n määrää (Gs tai Gi/o) tai aktivoida fosfolipaasi C:n (Gq/11), jolloin syntetisoidaan IP3:ta ja DAG:ia ja vapautuu Ca2+-ioneja. Signaalit voivat edelleen johtaa MAPK-polkujen aktivoitumiseen ja muutoksiin geenien ilmaisussa.

Metabotrooppisten reseptoreiden alaluokkia on useita; tunnetuimpia ovat metabotrooppiset glutamaattireseptorit (mGluR1–8) sekä useat GABA-B-, dopaminergiset (esim. D1, D2), serotoniinergiset ja useat muskarinergiset reseptorit. Niiden vaikutukset voivat olla sekä postsynaptisia että presynaptisia, ja ne säätelevät neuronien herkkyyttä, synaptista plastisuutta sekä neurotransmittereiden vapautumista. Eri reseptorit voivat liittyä Gs-, Gi/o- tai Gq/11-proteiinivaikutukseen, mikä mahdollistaa laajan valikoiman solunsisäisiä reittejä.

Lääketieteellinen merkitys: metabotrooppiset reseptorit ovat keskeinen kohde monissa sairauksissa. Lääkkeet ja allosteeriset modulaattorit näille reseptoreille ovat aktiivisia tutkimuksessa ja kehityksessä esimerkiksi skitsofrenian, masennuksen, kroonisen kivun sekä muiden neurologisten ja psykiatristen tilojen hoitamiseksi. Tutkimus keskittyy reseptoreiden spesifiseen modulaatioon ja signaalireitteihin, jotta voitaisiin saavuttaa tarkempi ja vähäisemmillä sivuvaikutuksilla toimiva hoito.

---