merkkikirjaintunnuksen

Merkkikirjaintunnuksen on suomalainen termi, jota käytetään kuvaamaan yksilöllistä tunnusta, jolla merkkien eli kirjainten ja symbolien identiteetti voidaan tallentaa ja käsitellä tietojärjestelmissä. Tunnus toimii pysyvänä, kontekstista riippumattomana viitteenä, joka helpottaa merkkien erottamista toisistaan ja niiden ominaisuuksien käsittelyä ohjelmistoissa, tietokannoissa ja datamalleissa. Merkkikirjaintunnus on eräänlainen abstrakti avain: se ei rajoitu yhden fontin grafiikkaan vaan pysyy samana, kun visuaalinen esitys muuttuu.

Käyttökonteksteja ovat esimerkiksi:

- tekstinkäsittely ja lokalisointi, joissa jokaiselle merkille annetaan pysyvä tunnus ohjelmallista käsittelyä varten

- fonttisuunnittelu ja typografia, joissa merkillä on tekninen nimi tai avain

- tiedonmallinnus ja tietokantatuotannossa, joissa merkit tallennetaan identifioituna entiteettinä

Termi ei ole yleisesti vakiintunut tekninen standardi; sitä käytetään pääasiassa kuvailevana käsitteenä eri teksteissä, joissa korostetaan merkin pysyvyyttä identifioinnissa. Lähtökohtaisesti se on läheisesti yhteydessä muihin käsitteisiin kuten merkkikoodi, koodipiste (Unicode) sekä glyph, mutta erona on se, että merkkikirjaintunnus korostaa identifiointia eikä pelkästään visuaalista esitystä.

Etymologisesti termi koostuu sanoista merkki ja kirjain sekä tunnus; genetiivissä se esiintyy muodossa merkkikirjaintunnuksen.