merkkijono

Merkkijono on tietokoneohjelmoinnissa käytetty tietotyyppi, joka edustaa merkkien sarjaa. Yleisessä määritelmässä merkkijono koostuu n merkistä, joista kukin on yksittäinen symboli, kuten kirjain, numero tai välimerkki. Suomen termi merkkijono heijastelee tätä rakennetta: merkkejä jono, jonka pituus on näiden merkkien määrä. Nykyjärjestelmissä merkkijonot tallennetaan käytännössä Unicode-merkkien mukaan, yleisimpänä koodauksena UTF-8.

Käyttö ja toiminnot: Merkkijonoja käytetään tekstin käsittelyyn. Tavallisia operaatioita ovat pituuden laskeminen, yhdistäminen (konkatenaatio), alijonojen hakeminen sekä merkkien etsiminen ja korvaaminen. Monissa ohjelmointikielissä merkkijonot ovat immuuttisia, jolloin niiden arvoa ei voi muuttaa suoraan vaan muokkaukset luovat uuden merkkijonon. Joissakin kielissä on sekä immuuttia että muokattavia merkkijonototeutuksia.

Koodaus ja käsittely: Unicode ja koodaukset vaikuttavat siihen, miten merkit tallennetaan ja tulkitaan. UTF-8, UTF-16 ja ASCII ovat yleisiä muotoja. Haasteita ovat esimerkiksi yhdistettävät merkit, yhdistelmämerkit ja surrogaatimerkit sekä oikea normalisointi, joka parantaa hakua ja vertailua.

Esimerkit ja käyttö: Merkkijonot ovat keskeinen peruselementti tekstipohjaisissa sovelluksissa. Ne esiintyvät ohjelmointikielissä kuten Pythonin str, JavaScriptin string ja Java String. C- ja C++-kielissä merkkijonot voivat olla char- tai wchar_t -tyyppisiä, ja niille tarjotaan erilaisia kirjastoja käsittelyyn.