merkityssisältöä

Merkityssisältöä koskeva käsite viittaa kielen merkintöjen eli sanojen ja lauseiden tarkoittamaan sisältöön: siihen, mitä ilmaisu väittää maailmasta ja millaisen totuuslauseen sen voisi arvioida todeksi tai epätodeksi. Toisin sanoen merkityssisältö on se sisällöllinen taso, jonka perusteella lause tai ilmaus voidaan pelkistetysti pitää totena tai epätotena, riippumatta siitä, miten sitä käytetään tai millaista tunteellista sävyä sillä on. Esimerkiksi lause “Kissa istuu pöydällä” sisältää sen totuuslauseen: on totta, jos todellisuudessa on kissa, joka on pöydän päällä.

Merkityssisältö voidaan lähestyä eri teoreettisista suunnista. Yleisesti se rakentuu sanomien ja lauseiden osien merkityksistä sekä siitä, miten nämä osat yhdistyvät lauseessa, esimerkiksi kompositionalisesti. Merkityssisältöä voidaan tarkastella sekä lauseen tarkoittamana väitteenä että sen perusperiaatteena, jonka pohjalta voidaan tehdä totuusarvio. Eri teoreettiset lähestymistavat erottelevat lisäksi sen, mikä on lausuman merkityksen ja sen viittauksen (mihin viitataan maailmassa) suhde. Filosofian kieliopin ja semantiikan piirissä merkityssisältöä voidaan käsitellä myös senseen ja referenssiin liittyvien erojen kautta.

Esimerkkejä: “Aurinko paistaa” sisältää sen väitteen, että kyseessä on aurinko ja se antaa tilan, jossa valo ja lämpö ovat havaittavissa; “Kissa on pöydällä” ilmaisee samanlajuisen väitteen, riippumatta siitä, kuka sen sanoo. Merkityssisältöä tutkitaan usein totuuslauseiden, ilmauksien yhdistämisen ja kontekstin vaikutusten valossa, mutta sen perusta pyritään säilyttämään objektiivisena, käytöstä riippumattomana sisällönä.