merkintäformaatista

Merkintäformaatit ovat järjestelmiä tai kieliä, joiden avulla tekstiin lisätään merkintöjä, kuten tageja, joiden tarkoituksena on kuvata rakenteellista tai semanttista sisältöä sekä ohjata esitystä. Tällaiset formaattilajit mahdollistavat sisällön tulkinnan sekä ihmisille että tietokoneille: ohjelmat voivat jäsentää otsikot, kappaleet, viitteet ja sisällön roolin, kun taas lopullinen ulkoasu voidaan määrätä erillisesti esitystavan kautta.

Formaatti voidaan jakaa presentational-markupiin ja semantic-markupiin. Presentational-merkinnät määräävät, miten sisältö esitetään, kun taas semantic-markup kuvaa sisällön merkityksen. Esimerkkejä presentational-merkinnöistä ovat vanhat HTML-tunnisteet, jotka kytkivät rakenteen ja esityksen. Semanttisia merkintöjä puolestaan tarjoavat nykyaikaiset ratkaisut kuten HTML5:n semanttiset elementit (esimerkiksi article, nav, section), XML-pohjaiset kielet sekä LaTeX. Kevyet merkintäformaatit, kuten Markdown, on laadittu kirjoittamisen helpottamiseksi ja konvertoitumisen helpottamiseksi erilaisiin formaat­teihin ilman syvällistä esityksen säätöä.

Käyttökohteita ovat verkkosivustot ja digitaaliset julkaisuvälineet, tiedonvaihto eri järjestelmien välillä sekä tieteellinen kirjoittaminen ja arkistointi. Standardisointi tapahtuu pääasiassa HTML5:n, XML:n ja siihen liittyvien skeemojen kautta (esimerkiksi DTD, XML Schema tai RELAX NG). Hyödyt mukaan lukien parempi koneellinen luenta, sisällön uudelleenkäyttö ja erottelu sisällön merkityksen sekä esityksen välillä. Haasteita voivat olla opettelukynnys, yhteensopivuus vanhojen järjestelmien kanssa sekä saavutettavuuden varmistaminen, jos merkinnän ja esityksen erottaminen ei ole toteutettu kunnolla.