materialismista

Materialismista viitataan filosofiseen näkemykseen, jonka mukaan todellisuus on pääosin aineellista ja perustuviin fysikaalisiin ilmiöihin. Usein oletetaan, että mieli, tietoisuus ja aivotoiminnat ovat ilmentymiä aineen prosesseista, eikä yliluonnollisia tai ei-aineellisia substansseja ole perimmäisen todellisuuden tasolla. Materialismi jaetaan usein fyysiseen (physicalismiin) sekä metafyysiseen materialismiin, ja sillä voidaan tarkoittaa sekä yleistä maailmankuvaa että erityisiä skenaarioita, kuten tieteellistä materialismia.

Keskeisiä suuntauksia ovat fyysinen materialismi, jonka mukaan kaikki tapahtuu tai voidaan palauttaa fysikaalisiin lauseisiin; reduktiivinen materialismi pyrkii osoittamaan kaikessa ilmiöissä olevan perustu: asiat voidaan selittää pelkästään perusfysikaalisin termein. Ei-reduktiivinen materialismi hyväksyy, että vaikka ilmiöt kuten tietoisuus riippuvat aivoista, niitä ei välttämättä voida kokonaisuudessaan palauttaa pelkästään alkeisfysikaalisiin selityksiin. Historiallinen materialismi, keskustelun varhaisesta ja merkittävästä muodosta, esittää, että yhteiskunnan rakenteet ja muutokset seuraavat tuotantotapojen aineellisia edellytyksiä; ideat ja politiikka ovat seurausta taloudellisista oloista. Dialektinen materialismi on osa tätä perinnettä ja korostaa muutosten suhteellisia ristiriitoja.

Historiaan liittyy varhaisia materialisteja kuten Demokritos ja Lucretius, jotka pitivät todellisuutta atomistisena ja aineellisena. Moderni materialismi kehittyi mekanististen ja tieteellisten lähestymistapojen myötä 1600–1800-luvuilla, ja keskellä 1800-lukua Marxin ja Engelsin historiallisen materialismin kehitys vaikutti sekä filosofiassa että politiikassa. Nykyfilosofiassa materialismi esiintyy usein fysiikan, neurotieteen ja kognitiivisen tieteen suunnissa.

Materialismin vaikutus ulottuu tiedemiehestä politiikkaan ja kulttuuriin; siihen liittyy jatkuvia keskusteluja siitä, miten mieli, tietoisuus ja yhteiskunnalliset ilmiöt voidaan ymmärtää aineellisina prosesseina. Kritiikit puolustavat dualismin, idealismin tai ei-ainesten selityksiä, mutta materialismi pysyy keskeisenä vaihtoehtona nykyfilosofian peruskysymyksissä.