matalahiiliterästen

Matalahiiliterästen ovat teräslajeja, joiden hiilipitoisuus on alhainen. Hiili on tyypillisesti noin 0,04–0,30 prosenttia teräksen massasta, minkä vuoksi niistä käytetään usein nimeä mild steel. Niillä on hyvä muokattavuus ja hitsattavuus sekä edullinen kustannus, mutta matalampi lujuus ja kulutuskestävyys verrattuna korkeampihiilisiin teräksiin.

Rakenne ja koostumus: Matalahiiliteräksissä on pääasiassa rautaa sekä pieniä määriä hiiltä ja muita lisäaineita, kuten mangaania, piitä sekä pienempiä epäpuhtauksia fosforia ja rikkihappoja (rupi S). Hiilipitoisuus vaikuttaa lujuuteen ja kovuuteen, ja mangaani sekä pii parantavat hitsattavuutta ja muokkautuvuutta.

Lujuus ja käsittely: Matalahiili- eli mild-teräkset tarjoavat hyvän muokkautuvuuden ja hitsattavuuden, mutta niiden lujuus on suhteellisen matala verrattuna korkeahiilisiin teräksiin. Lämpökäsittelyllä ei yleensä saavuteta merkittävää kovuutta; haluttaessa teräkselle voidaan suorittaa annealing- tai normalisointiprosesseja parantamaan muokkautuvuutta ja sisäistä laatua. Korroosionkesto vaihtelee; suojaus tai säätö lisäaineilla parantaa käytettävyyttä kosteissa ympäristöissä.

Käyttökohteet: Matalahiiliteräksiä käytetään laajasti rakennusteollisuudessa, autoteollisuuden kori- ja rungokomponenteissa, putkistoissa sekä kodinkoneissa ja muissa yleisissä rakenteissa, joissa tarvitaan hyvää muokattavuutta ja kustannustehokkuutta.

Standardeja ja esimerkkejä: Kansainvälisesti yleisiä luokkia ovat EN 10025 -standardin S235JR, S275JR ja S355JR sekä AISI/SAE -luokat 1008–1018. Valinta riippuu vaadittavasta lujuudesta, hitsattavuudesta ja rakenteellisista käyttötarkoituksista.