markkinaluottamus

Markkinaluottamus on markkinoiden osallistujien yleinen usko siihen, että taloudellinen tilanne, rahoitusjärjestelmä ja sijoitusmahdollisuudet kehittyvät suunnitelmallisesti sekä että tulevat tulokset ovat kohtuullisesti ennustettavissa. Se tarkoittaa riskin hinnoittelun, tuotto-odotusten ja likviditeetin tilaa sekä sijoituspäätösten suuntaa. Markkinaluottamus heijastuu usein sekä arvoihin että käytökseen, kuten osakkeiden ja korkojen hinnoitteluun, sijoittajien riskinottoon ja markkinoiden reagointiin uusiin tietoihin.

Koska markkinaluottamusta ei mitata yksittäisellä, yksiselitteisellä luvulla, sitä kuvataan yleensä sen ilmenemisen kautta. Tällaisia ilmentymiä ovat osakkeiden tuottojen ja volatiliteetin kehitys, luottoriskipreemiien muutokset, rahamarkkinoiden likviditeetti sekä sijoittajien yleinen sentimentti. Kansainvälisesti ja kansallisella tasolla markkinaluottamusta arvioidaan myös luottamusindekseillä ja ankertavien kyselyiden tuloksilla, joiden perusteella voidaan hahmottaa riskinottohalun ja varovaisuuden vaihteluita.

Determinantit, jotka muodostavat markkinaluottamusta, voivat olla sekä makro- että politiikkakohtaisia: talouskasvun näkymät, inflaatio, korkopolitiikka, finanssijärjestelmän vakaus, sääntely-ympäristö sekä geopoliittinen riski. Uudet tiedot, kuten talousarviot, tuloskausit ja keskuspankin viestintä, voivat nopeasti vahvistaa tai heikentää luottamusta.

Merkitys taloudelle on kaksinkertainen: korkeampi markkinaluottamus voi vahvistaa investointeja ja kasvua sekä parantaa rahoituksen saatavuutta, mutta se voi myös synnyttää liian riskinottoa ja lisätä talouden altistumista äkillisille muutosvoimalle. Luottamukseen liittyy lisäksi haavoittuvuus, sillä se voi nopeasti kokea yllättävänkin käänteen, jos tiedot tai arvioinnit muuttuvat.