marginalistisen

Marginalistinen tai marginaalinen taloustiede viittaa taloustieteen suuntaan, jonka mukaan arvo ja hinta määräytyvät päätösten marginaalisten, eli lisäystä koskevien, arvioiden perusteella. Keskeisiä käsitteitä ovat rajahyöty ja rajakustannus, joiden kautta yksilöt tekevät valintoja rajoitetuilla resursseilla.

Marginalismin synty alkoi 1870-luvulla, kun William Stanley Jevons, Carl Menger ja Léon Walras kehittivät teoriat, jotka korvasivat klassisen työarvoteorian arvoa selittävän lähestymistavan. Tämä niin sanottu marginalismin vallankumous muodostui pohjaksi neoklassiselle taloustieteelle, joka korostaa yksilöiden rationaalista valintaa ja markkinoiden tasapainoa. Suomessa marginalistinen suuntaus omaksuttiin osaksi laajempaa neoklassista virtausta.

Keskeiset ideat ovat, että kuluttajat pyrkivät maksimoimaan hyötynsä rajahyödyn perusteella, ja hinnat heijastavat usein rajahyödyn ja rajakustannusten välistä tasapainoa. Tuotannossa yritykset tuottavat niin kauan kuin rajatuotto ylittää rajakustannuksen, mikä johtaa tuotannon ja hinnan tasapainoon markkinoilla. Näin marginalismi selittää sekä kysynnän että tarjonnan muodostumista ja antaa työkalut hintamekanismin sekä resurssien kohdentumisen analysointiin.

Vaikutus ja sovellukset ulottuvat kysyntä- ja tarjontakäyrien muodostamisesta kuluttaja- ja tuottajateoriaan sekä yleiseen hyvinvointianalyysiin. Marginalistinen lähestymistapa on muokannut modernia mikroekonomian teoriaa ja käsittelee markkinoiden kykyä osoittaa tehokkaasti resursseja, vaikka se on saanut myös kritiikkiä epäjatkuvien markkinoiden, informaation puutteiden ja institutionaalisten tekijöiden huomiointiin. Silti sen periaatteet ovat edelleen keskeinen osa talousteoriaa.