marginalismi

Marginalismi on talousteorian suuntaus, joka korostaa päätösten ja arvon määräämistä marginaalisista muutoksista. Siinä yksilöiden preferenssit ja kustannukset määrittävät, millaisesta lisä- tai vähennyksestä syntyy hyötyä.

Termi syntyi 1870-luvulla itsenäisesti kolmesta suunnasta: William Stanley Jevonsin (Iso-Britannia), Carl Mengerin (Itävalta) ja Léon Walrasin (Ranska). Heidän työnsä osoitti, että arvo ja hinta määräytyvät marginalisesta hyödyllisyydestä ja rajakustannuksista, eivätkö klassisen työvoiman määrästä.

Keskeisiä ideoita ovat rajahyöty ja sen aleneminen sekä rajakustannus. Hinta määräytyy tasapainossa siten, että kuluttajan marginaalihyöty on yhtä suuri kuin tuotteen rajakustannus. Kysyntä ja tarjonta heijastavat yksilöiden valintoja ja tuottajien päätöksiä, ja markkinatasapainon katsotaan usein tuottavan taloudellista tehokkuutta.

Marginalismi on sittemmin määrittänyt modernin mikroekonomian perustan: se selittää hintojen muodostumisen, kuluttajakäyttäytymisen ja welfare-teorian kehittämisen. Teoria on korvannut osin laboriteorian arvoa sekä yhteisiä suhteita kysynnän ja tarjonnan kautta. Kritiikit huomauttavat kuitenkin rajoituksia muun muassa isojen taloudellisten rakenteiden, ulkoisvaikutusten ja tulonjaon käsittelyssä sekä makrotason ilmiöissä.