magnetoitua

Magnetoitua tarkoittaa tilaa tai prosessia, jossa aine on magnetisoitunut tai on lähtökohtaisesti alttiina magnetisoitumiselle. Käytännössä kyse on siitä, että aineen magneettiset momentit asettuvat jotenkin järjestyneesti ulkoisen magneettikentän vaikutuksesta. Magnetoituminen voi olla tilapäistä, jolloin magnetoituminen haihtuu kentän poistuessa, tai pysyvää, jolloin osa magneettisuudesta säilyy ilman jatkuvaa kenttää.

Materiaalien magnetoituminen riippuu niiden sähkömagneettisista ominaisuuksista. Ferromagneettiset ja ferrimagnettiset aineet voivat saavuttaa merkittävän ja osittain pysyvän magnetoitumisen, kun niiden magneettiset domainit asettuvat samaan suuntaan. Paramagneettiset aineet reagoivat ulkoiseen kenttään heikosti ja palautuvat lähes täysin alkuperäiseen tilaan kentän poistuessa. Diamagneettiset materiaalit ovat magnetoitumattomia käytännössä, mutta niillä on vastakkaista, heikkoa reagointia magneettikenttään.

Magnetoitumista mitataan ja kuvataan magnetoitumisellä M, magneettikentällä H ja magneettivuon tiheydellä B. Yhteys B = μ0(H + M) kuvaa, miten kentät ja materiaalin vastus ovat vuorovaikutuksessa. Ferromagneettisissa aineissa esiintyy usein hystereesiä: magnetoituminen kasvaa kentän voimalla, ja kentän poistuessa osa magnetoitumisesta säilyy remanenttina, mikä määrittää materiaalin retentiivisyyden ja kovuuden.

Käytännössä magnetoitua hyödynnetään esimerkiksi sähkö- ja konepajateollisuudessa, magneettisissa tallennusmedioissa sekä erilaisissa antureissa ja moottoreissa. Ymmärrys magnetoitumisesta mahdollistaa esimerkiksi magneettisten materiaalien suunnittelun, magnetoinnin hallinnan ja demagnetoinnin tarpeiden arvioinnin.