magneettinauhakortteja

Magneettinauhakortit ovat identiteetin ja pääsyn hallintaan käytettäviä muovikortteja, jotka kiinnitetaan usein lanyard-nauhaan kaulan ympärille. Kortissa on magneettinauha, jonka tiedot voidaan lukea magneettinlukijoilla. Kortin koko noudattaa yleisesti ISO/IEC 7810 ID-1 -standardia, eli saman kokoinen kuin tavallinen luottokortti.

Käyttökohteita ovat esimerkiksi työntekijä- tai opiskelijatunnisteet, pääsykortit talon sisäisiin tiloihin sekä aikataulu- tai tapahtumatunnisteet. Magneettinauhakortteja käytetään sekä yksittäin että osana laajempaa identiteetti- ja pääsynhallintajärjestelmää; ne voivat toimia yhdessä käyntiluku- ja henkilökuntatietojen kanssa.

Teknologia ja standardit: magneettinauha koostuu useista raidoista (yleensä kaksi tai kolme). Joka raidan tiedot voidaan tallentaa ja lukea kertatyypin encoderillä, ja erilaiset järjestelmät käyttävät eri encodointia. Usein korttiin tallennetaan yksilöllinen kortin numero tai käyttäjän tunnistetiedot. Turvallisuuden näkökulmasta magneettinauhat ovat alttiita kopioinnille ja skannauksille, ja monissa organisaatioissa niitä käytetään yhdessä todennuksen kanssa (esimerkiksi PIN-koodi tai tiedonhetkinen varmistus), tai siirrytään kokonaan moderneihin äly- tai lähimaksukortteihin.

Nykytilanteessa magneettinauhakortteja käytetään yhä, mutta niiden asema on muuttunut: monet organisaatiot siirtyvät lähimaksutekniikkaan tai älykortteihin (RFID/NFC). Suomessa ja muualla Euroopassa magneettinauhakortit ovat vielä yleisiä, erityisesti pienemmissä tai vanhemmissa järjestelmissä.