magneettikenttäantennien

Magneettikenttäantennit, tunnetaan myös lyhyesti magneettisina antenneina, ovat radiotaajuusantennien tyyppi, joka perustuu sähkömagneettisen kentän magneettikomponenttiin. Toisin kuin yleisemmät sähkökenttäantennit, jotka reagoivat sähköisen kentän vaihteluihin, magneettikenttäantennit ovat herkempiä magneettisen kentän muutoksille. Tämä ero tekee niistä hyödyllisiä tietyissä sovelluksissa.

Yleisin magneettikenttäantennin muoto on silmukka-antenni. Se koostuu tyypillisesti johtavasta silmukasta tai kelasta. Kun radiotaajuussignaali kulkee antennin läpi, se luo vaihtelevaa magneettikenttää. Vastaavasti, kun ulkoinen vaihteleva magneettikenttä osuu antennin silmukkaan, se indusoi virran antennin johtimeen. Magneettikenttäantennien koko on usein paljon pienempi kuin sähkökenttäantennien, jotka toimivat samoilla taajuuksilla. Tämä pienempi koko, erityisesti pienissä silmukoissa, johtaa tyypillisesti alempaan säteilytehokkuuteen.

Magneettikenttäantennien etuna on niiden suhteellinen immuunius tietyntyyppisille häiriöille, jotka vaikuttavat sähkökenttäantenneihin. Ne ovat myös vähemmän herkkiä ympäristön sähkökentille, mikä voi olla hyödyllistä joissakin tilanteissa. Niitä käytetään esimerkiksi radiovastaanottimissa, joissa kompakti koko on tärkeää, ja joissakin matalataajuisissa lähetyksissä. Myös tietyissä langattomissa tiedonsiirtosovelluksissa, joissa halutaan suunnatumpaa säteilyä tai hyödynnetään magneettikentän ominaisuuksia, magneettikenttäantennit voivat olla sopiva valinta.