maastokohtia

Maastokohtia ovat maaston havaittavissa olevia piirteitä, joita käytetään orientaatiossa, kartoituksessa ja maaston hahmottamisessa. Ne voivat olla sekä luonnollisia että ihmisen luomia. Keskeistä ominaisuutta on niiden tunnistettavuus sekä pysyvyys suhteessa karttaan: etäisyydet ja kulmat pyritään mittaamaan tai arvioimaan niiden avulla.

Luonnollisia maastokohtia ovat esimerkiksi mäet ja kukkulat, harjut ja jyrkänteet, rotkot ja kalliojyrkät, suuret kivet sekä joet, järvet ja suuremmat soiden alueet. Ihmisen tuottamia maastokohtia ovat rakennukset, sillat, teiden risteykset, aidat ja muut rakenteet sekä merkittävät polut tai polkujen mutkat. Maastokohtien erottuvuudesta, koon ja etäisyyksien hahmottamisesta riippuu niiden käytettävyys.

Käyttöalueet ovat moninaisia: kartoitus, geodesia ja sijainnin määrittäminen sekä reitin suunnittelu esimerkiksi suunnistuksessa. Maastokohtia käytetään viitteinä kartassa, joiden avulla paikannus ja reitin seuranta helpottuvat. Ne voivat myös toimia vertailukohtina havaintoihin perustuvassa tarkastelussa ja maanpinnan muodon sekä rakenteen ymmärtämisessä.

Tärkeää on huomioida, että maastokohtien luotettavuus vaihtelee ympäristöolosuhteiden mukaan. Kasvillisuus, veden peittäminen, vuodenaikavaihtelut ja inhimillinen toiminta voivat vaikuttaa nähtävyyteen ja tunnistettavuuteen. Siksi maastokohtia käytetään usein yhdessä useamman viitteen kanssa ja niiden sijaintia tarkastellaan yhdessä kartta- ja mittausmenetelmien kanssa.