maanparannusaineita

Maanparannusaineet, eli maan parantavia aineita, ovat aineita, joita lisätään maaperään sen rakennetta, vesitaloutta ja kasvun edellytyksiä parantamaan. Niiden tehtävänä on muuttaa maan fyysisiä, kemiallisia ja biologisia ominaisuuksia sekä tehdä ravinteiden käytöstä tehokkaampaa ja veden hallinnasta helpompaa. Maanparannusaineiden käyttö kuuluu yleisesti maanhoitoon, puutarhanhoitoon ja maatalouden kasvun tukemiseen.

Maanparannusaineet jaetaan yleisesti orgaanisiin ja epäorgaanisiin ryhmiin. Orgaanisia aineita ovat esimerkiksi komposti, humus, biochar sekä hyvin kypsyneet lanta- tai kierrätyspaperuuraiset materiaalit. Epäorgaanisia esimerkkejä ovat kalkki (kalkitus pH:n säätöön), dolomiitti (magnesiumin ja kalsiumin lähde) sekä gipsi (kalsiumsulfaat), joita käytetään sekä pH:n säätöön että maan rakennetta ja vesitaloutta parantaviin tarkoituksiin.

Vaikutukset maaperään ovat moninaisia. Orgaaniset maanparannusaineet lisäävät maan humuspitoisuutta, parantavat rakennetta, vesipidättykyä ja mikrobiologista aktiivisuutta. Kalkki ja dolomiitti korottavat tai säätävät pH:ta, mikä vaikuttaa ravinteiden saatavuuteen. Gipsi voi parantaa hetken natriumpitoisten maiden rakennetta ja vesitaloutta. Liiallinen tai virheellinen käyttö voi kuitenkin johtaa ravinteiden häviöihin tai altisteisiin, joten maa- ja viljelykasvikohtaiset suositukset sekä maaperäanalyysit ovat tärkeitä.

Käyttö perustuu maanäytteisiin ja viljeltävien kasvien tarpeisiin. Maanparannusaineet sekoitetaan yleensä pintaan tai sekoitettuna maaperään ennen tai niiden jälkeen viljelyn, noudattaen annostussuosituksia ja ympäristövaikutuksien huomioimista. Säännösten ja teknisten ohjeiden mukaan ne voivat kuulua ympäristön ja jätteen käsittelyä koskevan sääntelyn piiriin. Maanparannusaineet täydentävät ravinnehuoltoa ja maanhoitoa, eivät yksin korvaa tasaista ja perusteltua viljelyä.