maankäyttömuotoihin

Maankäyttömuotoihin viitataan maan pinnan erilaisiin käyttötarkoituksiin. Ne ovat suunnittelun, tilastoinnin ja ympäristön seurannan perusta, ja ne kuvaavat, miten maa tuottaa tavaroita ja palveluita sekä millaisia ekosysteemipalveluita se mahdollistaa. Maankäyttömuotoja voidaan yleisesti luokitella seuraaviin pääryhmiin: viljelysmaa, johon kuuluvat pellot ja niityt; metsätalousmaa, jossa metsät ovat keskeisessä roolissa; rakennettu maa, joka sisältää asuin-, liiketoiminta-, teollisuus- ja tiealueet; vesialueet kuten järvet, joet ja rannat; sekä ei- tai niukasti rakennettu luonnontilainen tai suojeltu maa, kuten luonnonsuojelu- ja erämaa-alueet. Lisäksi voivat olla energia- ja kaivannaisalueet sekä virkistys- ja ulkoilualueet.

Maankäyttöluokittelua ylläpitävät ja hyödyntävät viranomaiset, kuten paikalliset kunnat ja valtion virastot. Kaavoitusprosessi määrittää, mihin maankäyttömuotoon alueen käyttöä voidaan kehittää, ja järjestää rakentamisen sekä luonnonolosuhteiden suojelun tasapainon. Tiedot käytetään kaupunkisuunnittelussa, ympäristövaikutusten arvioinneissa (YVA) ja luonnonvarojen hallinnassa.

Maankäyttömuotojen muutokset heijastavat talouden ja ympäristön muutoksia, kuten kaupungistumista, maatalouden rakenteellisia muutoksia, metsätalouden kehitystä sekä infrastruktuurin laajentumista. Euroopassa ja Suomessa maankäyttötietoja seurataan muun muassa CORINE Land Cover -aineiston ja Maanmittauslaitoksen kartoitusten avulla.