maankäyttöalueet

Maankäyttöalueet ovat kaavallisia alueita, joille maankäyttö ja rakentaminen on osoitettu suunnitelmallisesti. Ne määrittävät, mihin rakennetaan, minkälaista tiiviyttä sallitaan, ja millaiset infrastruktuuri- sekä ympäristörakenteet tulee järjestää. Maankäyttöalueet ohjaavat sekä yksityisten maanomistajien että julkisen sektorin toimintaa ja kuvastavat kaupungin tai kunnan suunnittelutavoitteita.

Yleisimpiä maankäyttöalueiden luokkia ovat asuinalueet, työpaikka-alueet sekä palvelu- ja liikealueet. Lisäksi ovat teollisuus-, varastointi- ja erikoiskäyttöalueet sekä liikenne- ja energia-alueet. Luokituksessa voidaan huomioida myös viherrakenteet, virkistysalueet sekä luonnon- ja suojelualueet. Kaavamerkinnät ja rakennusoikeudet asettavat tarkemmat rajoitukset.

Suunnittelun tasot Suomessa ovat yleiskaava sekä asemakaava. Yleiskaavassa hahmotellaan alueen päätoimintojen suunta sekä kestävän liikkumisen ja palvelujen sijoittuminen; asemakaavassa tarkennetaan rakennusten paikat, kerrosluvut ja rakennusoikeudet. Maankäyttö- ja rakennuslaki sekä kansallinen ohjaus antavat kehyksen kaavaprosessille.

Kaavaprosessiin kuuluu asukkaiden, viranomaisten ja maanomistajien osallistuminen sekä ympäristö- ja vaikutusarvioinnit suurissa hankkeissa. Tavoitteena on tasapainottaa toiveet, suojella luontoa, mahdollistaa palveluiden saatavuus ja edistää kestävää liikennettä sekä ilmastonmuutokseen sopeutumista.

Maankäyttöalueet muodostavat lainopillisen sekä käytännön perustan, jonka varaan kaavojen ja rakennusprojektien oikeudelliset sekä taloudelliset päätökset tehdään. Ne auttavat suunnittelussa luomaan toimivaa, ympäristöä säästävää kaupunkirakennetta sekä maaseudun rakennetta.