maanhoitokäytäntö

Maanhoitokäytäntö viittaa toimiin ja menetelmiin, joita käytetään maaperän terveyden ja tuottavuuden ylläpitämiseksi ja parantamiseksi. Se on keskeinen osa kestävää maanviljelyä ja maisemahoitoa, jonka tavoitteena on varmistaa maaperän pitkäaikainen elinkelpoisuus ja ekologinen toimivuus.

Yleisiä maanhoitokäytäntöjä ovat esimerkiksi maan muokkauksen vähentäminen tai lopettaminen, kerääjäkasvien käyttö, vuoroviljely, orgaanisen aineksen lisääminen esimerkiksi kompostin tai lannan muodossa, ja eroosion torjunta. Maan muokkauksen vähentäminen auttaa säilyttämään maaperän rakenteen ja vähentää hiilen vapautumista. Kerääjäkasvit estävät ravinteiden huuhtoutumista ja parantavat maaperän rakennetta kasvin juuriston avulla. Vuoroviljely rikkoo tautikierreitä ja parantaa maaperän ravinnetasapainoa. Orgaanisen aineksen lisääminen parantaa maaperän vedenpidätyskykyä, ravinteiden saatavuutta ja mikrobitoimintaa. Eroosion torjuntaan kuuluvat esimerkiksi rinteiden viljely linjoihin poikkisuuntaan ja kasvipeitteen ylläpitäminen.

Tehokkaat maanhoitokäytännöt edistävät monimuotoista maaperäekosysteemiä, mikä puolestaan tukee parempaa satotasoa, vähentää riippuvuutta keinolannoitteista ja torjunta-aineista, sekä parantaa vedenlaatua vähentämällä ravinnevalumia. Ne ovat olennainen osa ympäristönsuojelua ja ilmastonmuutoksen hillintää, sillä terve maaperä voi sitoa merkittäviä määriä hiiltä.