lääkevuorovaikutukset

Lääkevuorovaikutukset ovat ilmiö, jossa kahden tai useamman lääkeaineen tai muun aineen yhteisvaikutus muuttaa näiden aineiden tehoa tai haittavaikutuksia. Vuorovaikutukset voivat ilmetä, kun lääke otetaan ruoan tai juoman kanssa, tai kun potilas käyttää useita lääkkeitä yhtä aikaa tai hänellä on samanaikaisia sairauksia.

Vuorovaikutukset jaotellaan tyypillisesti farmakokineettisiin ja farmakodynaamisiin. Farmakokineettiset vuorovaikutukset johtuvat muutoksista lääkkeen imeytymisessä, jakautumisessa, metaboloinnissa tai eliminaatiossa; yleisiä mekanismeja ovat entsyymien tai kuljetajaproteiinien toiminnan muutos sekä proteiineihin sitoutumisen kilpaileminen. Farmakodynaamiset vuorovaikutukset liittyvät vaikutusmekanismeihin ja voivat johtaa lisävaikutuksiin, additioon, synergistiseen tai antagoniseen vaikutukseen.

Esimerkkejä yleisistä vuorovaikutuksista ovat verenhyytymistä säätelevien lääkkeiden ja joidenkin antibioottien sekä särkylääkkeiden yhteisvaikutukset, sekä joidenkin statiinien ja makrolidien aiheuttamat riskit. Greippimehu voi hidastaa tai nopeuttaa joidenkin lääkkeiden metaboliaa, mikä muuttaa tehoa ja haittavaikutuksia. Myös kasviperäiset valmisteet voivat vaikuttaa lääkkeiden vuorovaikutuksiin.

Riski vuorovaikutuksiin kasvaa iäkkäillä, monilääkityksen ja kroonisten sairauksien yhteydessä sekä silloin, kun lääkkeitä otetaan samanaikaisesti lyhyessä ajassa. Potilaiden tulisi kertoa aina kaikista käytössä olevista lääkkeistä, myös reseptivapaista sekä luontaistuotteista ja ravintolisistä, terveydenhuollon ammattilaisille. Lääkärin tai apteekkari voi auttaa arvioimaan vuorovaikutuksia ja suositella tarvittavaa seurantaa.

Vuorovaikutusten ehkäisy ja hallinta perustuvat tiedon jakamiseen, avoimuuteen sekä asianmukaisiin tarkistuksiin. Lääkkeitä annetaan ohjeiden mukaan, ja käytössä olevien valmisteiden yhteensopivuus tarkistetaan sähköisillä tietokannoilla sekä potilaan hoito-ohjelmissa.