läpikuultuvuuden

Läpikuultuvuus viittaa materiaalin kykyyn päästää valoa lävitseen siten, että kohteet sen takana voidaan nähdä, mutta eivät tarkasti. Tämä eroaa läpinäkyvyydestä, jossa kohteet näkyvät selvästi, ja läpinäkymättömyydestä, jossa valo ei lainkaan pääse materiaalin läpi. Läpikuultavuuden aste vaihtelee suuresti eri materiaaleilla.

Fysikaalisesti läpikuultavuus johtuu valon sirontamekanismeista materiaalin sisällä. Kun valo kohtaa materiaalin, se voi osittain läpäistä sen, mutta osa siitä siroaa eri suuntiin. Siroamisen määrä ja suunta määrittävät, kuinka selvästi taakse näkee. Esimerkiksi hienojakoinen, samea lasi on läpikuultavaa, koska valo siroaa sen pinnan ja sisäisten rakenteiden vuoksi. Vastaavasti tietyt muovit ja paperi ovat läpikuultavia.

Läpikuultavuutta hyödynnetään monissa sovelluksissa. Arkkitehtuurissa sitä voidaan käyttää luomaan valoa läpäiseviä seiniä tai kattoja, jotka pehmentävät suoraa auringonvaloa. Valokuvaustekniikassa valon läpikuultavuutta käytetään valonmuokkaimissa ja suodattimissa pehmeän tai hajautetun valon luomiseksi. Myös tieteessä, esimerkiksi biologiassa, läpikuultavia kudoksia voidaan tutkia mikroskopialla, kun valo pääsee kulkemaan niiden läpi. Läpikuultavuus on siis ominaisuus, joka on tärkeä sekä esteettisissä että toiminnallisissa käyttötarkoituksissa.