läpinäkymättömyydestä

Läpinäkymättömyys on ominaisuus, jossa aine ei päästä valoa läpi. Tällainen materiaali estää näkyvän valon kulun, jolloin taustaa ei näy sen läpi. Ominaisuus syntyy, kun valonsäteet absorboituvat tai hajautuvat materiaalin rakenteessa, tai kun taustaan pääsevä valo on muuten epäillinen.

Fysikaalisesti läpinäkyvyyden tai läpinäkyvyyden aste voidaan kuvata transmittanssina. Transmittanssi T on Itrans/I0, ja sen arvo on välillä 0 ja 1. Kun T on lähellä nollaa, materiaali on käytännössä läpinäkymätön; kun T on lähellä ykköstä, se on hyvin läpikuultava. Absorptio ja heijastus vähentävät transmittanssia. Beerin–Lambertin laki kuvaa valon heikkenemistä kulkiessa läpäisyn kannalta tärkeiden aineiden kanssa.

Tietotekniikassa ja digitaalisessa grafiikassa läpinäkyvyys viittaa alfa-arvoon, joka määrittää, kuinka paljon kuvakerros peittää taustaa. Alfa-arvo 0 tarkoittaa täysin läpinäkyvää ja 1 täysin peittävää. Läpikuultavuus vaikuttaa kuvan sekoittumiseen ja käyttöliittymien luettavuuteen.

Käytännön merkitys ulottuu sekä fyysisiin että digitaalisiin sovelluksiin. Opakeutta säädetään maalauksissa, kalvopinnoitteissa ja rakennusmateriaaleissa, jotta valon kulku sekä visuaalinen tila saadaan halutuksi. Digitaalissa suunnittelussa läpinäkyvyyden hallinta mahdollistaa kerrosten yhdistämisen, varjostuksen ja luettavuuden optimoinnin. Ymmärrys läpinäkyydestä auttaa esittämään ja kontrolloimaan valon sekä näkymien vuorovaikutusta.