Ominaisuus

Ominaisuus tarkoittaa yksittäisen kohteen tai ilmiön piirtä, joka erottelee sen muista. Sanaa käytetään laajasti tieteessä, teknologiassa ja arkikielessä viittaamaan piirteisiin kuten muotoon, kokoon, koostumukseen, väriin tai käyttäytymiseen. Ominaisuus voi olla sekä laadullinen että määrällinen.

Ominaisuudet jaetaan usein sisäisiin (intrinsic) ja ulkoisiin (extrinsic) sekä laadullisiin ja määrällisiin. Sisäiset ominaisuudet ovat kohteeseen luontaisesti liittyviä ja pysyvämpiä, riippumattomia kontekstista; ulkoiset voivat muuttua tilanteesta riippuen. Laadulliset ominaisuudet ovat luokittelevia, kuten väri tai laatu, kun taas määrälliset ominaisuudet ovat numeerisia, kuten massa, tilavuus tai lämpötila.

Esimerkkejä eri tieteenaloilta: fysiikassa ominaisuuksia ovat massa, tiheys ja sähkönjohtokyky; kemiyydessä sulamispiste ja reaktiivisuus; biologiassa ominaisuuksia voivat olla esimerkiksi perinnölliset piirteet kuten veriryhmä tai sopeutumiskyky. Matematiikassa ominaisuus (property) on predikaatti, jonka toteutuvat olioille voidaan todeta, ja logiikassa se toimii määritelmän osana. Tietojenkäsittelyssä käytetään yleisesti termiä feature kuvaamaan dataesimerkin ominaisuutta; ominaisuuksien valinta ja muokkaus (feature engineering) ovat keskeisiä koneoppimisessa ja tilastossa.

Mittaus ja luotettavuus ovat keskeisiä: ominaisuuksien määrittelyyn liittyy mittaamisen tarkkuus, reliabiliteetti ja validiteetti. Etymologisesti ominaisuus juontuu suomen sanoista oma ja -isuus, viestien jotakin olennaista tai ominaisuutta kantavaa piiltoa.