lämpövuodon

Lämpövuodon käsite viittaa rakennuksesta ulos siirtyvään energiahäviöön, joka syntyy kun lämpötiloilla on ero ja lämpö siirtyy kohti kylmempää tilaa. Lämpövuotoa syntyy sekä rakenteiden kautta (johtuminen) että ilmanvaihdon ja ilmanpaine-erojen vaikutuksesta (ilmanvuoto) sekä säteilyn kautta. Näiden mekanismien yhteisvaikutus määrittää, kuinka paljon energiaa kuluu rakennuksen lämmittämiseen.

Pääasialliset siirtomekanismit ovat johtuminen, konvektio ja säteily. Johtuminen tapahtuu, kun lämmin aine tai rakenneosat ovat kosketuksissa kylmempiin osiinsa. Konvektio viittaa ilman liikkeeseen, joka siirtää lämpöä tilojen sisällä tai niiden ulkopuolella. Säteily on lämpöenergian siirtymää, joka tapahtuu lämpimämmiltä pinnoilta kylmemmille pinnoille ilman suoraa kosketusta. Lämpövuotoon vaikuttavat muun muassa rakennuksen eristeet, ilmanvuoto sekä ulkolämpötilaero ΔT.

Lämpövuodon mittaaminen ja arviointi liittyvät rakennuksen eristystasoon ja ilmanvaihtoon. Yleisimpiä käsitteitä ovat U-arvo (lämpöläpäisykerroin) sekä tilan kokonaislämmönhukka, joka voidaan esittää vesileiman kautta vuodessa tai hetkellisesti watteina. Suurempi ΔT ja suurempi ilmanvuotoinen tiiviys kasvattavat vuotoja, mikä lisää energiankulutusta.

Lämpövuodon hallinta on keskeinen osa energiatehokkuutta. Parhaat käytännöt sisältävät tiivistysten parantamisen, lisäeristyksen, energiatehokkaiden ikkunoiden asentamisen sekä ilmanvaihdon lämmön talteenoton hyödyntämisen.