energiahäviöön

Energiahäviö tarkoittaa energian menetystä järjestelmässä siten, että osa siirtämästä tai muuntamasta energiasta muuttuu käyttökelvottomaksi. Käytännössä energiahäviö syntyy, kun energia muuttuu lämmöksi, ääniksi tai säteilyksi sen sijaan, että se antaisi halutun työn.

Sähköjärjestelmissä energiahäviöt ovat suurimpia siirto- ja muuntolaitteissa. Ne syntyvät pääasiassa johtimien resistanssista (I^2R-häviöt) sekä magnetointihäviöistä raudan tai teräksen magneettikentissä (hysteresis- ja pyörrehäviöt) muuntajissa, moottoreissa ja teholähteissä. Tehonlähteiden ja tehonarvioinnin häviöt voivat kasvaa vaihtuvien kuormien ja lämpötilavaihteluiden mukaan.

Rakennuksissa energiahäviöt ilmenevät lämpöhäviöinä, jotka syntyvät rakenteiden eristyksen ja ilmanvaihdon kautta sekä ikkunoiden läpi tapahtuvana lämmönsiirtona. Teollisuudessa ja konekäytössä laitteet, kuten moottorit, pumput ja kompressorit, aiheuttavat häviöitä sekä lämpö- että äänilähteinä.

Hyötysuhde ja energiahäviöt ovat keskeisiä mittareita energiatehokkuudessa. Hyötysuhde kuvaa, kuinka suuri osa syötetystä energiasta muuttuu haluttuun tuotteeseen tai työtehtävään, ja energiahäviöiden pienentäminen parantaa tätä suhdetta. Energiahäviöiden hallinta ja vähentäminen ovat tärkeä osa energiatehokkuusstrategioita, olipa kyse sähköverkkojen suunnittelusta, teollisuuden prosesseista tai rakennusten energianhallinnasta.

Energiahäviön käsite korostuu sekä teknisessä suunnittelussa että energiapolitiikassa, koska pienemmät häviöt pienentävät kokonaisenergiankulutusta ja siihen liittyviä päästöjä.