lämpövarastomateriaaleihin

Lämpövarastomateriaalit, suomeksi myös lämpövarastointimateriaalit tai energiatiheät materiaalit, ovat aineita, joita käytetään lämpöenergian varastointiin ja myöhempään vapauttamiseen. Nämä materiaalit hyödyntävät usein aineen faasimuutosta, kuten sulamista ja jäätymistä, tai aineen ominaisuuksien muuttumista lämpötilan funktiona varastoidakseen lämpöä tehokkaasti.

Yleisimpiä lämpövarastomateriaaleja ovat suolaseokset ja parafiinit. Suolaseokset, kuten natriumhydroksidipentahydraatti, voivat varastoida merkittäviä määriä lämpöä sulamisprosessinsa aikana. Parafiinit, jotka ovat pitkäketjuisia hiilivetyjä, valitaan usein sulamispisteensä mukaan sovelluksen vaatimusten mukaisesti. Myös vesi on yksinkertainen ja kustannustehokas lämpövarastomateriaali, etenkin matalissa lämpötiloissa.

Lämpövarastomateriaaleja käytetään monenlaisissa sovelluksissa. Rakennuksissa niitä voidaan integroida rakenteisiin lämmityksen ja jäähdytyksen tasaamiseksi, mikä vähentää energiantarvetta ja parantaa asumismukavuutta. Aurinkoenergiassa lämpövarastointi mahdollistaa kerätyn aurinkoenergian hyödyntämisen myös silloin, kun aurinko ei paista. Teollisuudessa niitä voidaan käyttää prosessilämmön talteenottoon ja uudelleenkäyttöön. Materiaalin valinta riippuu sovelluksen lämpötila-alueesta, varastoitavan energian määrästä, käyttöiästä ja kustannuksista.