lämpötilavyöhykkeisiin

Lämpötilavyöhykkeisiin viitataan usein maapallon alueina, jotka määritellään niiden keskimääräisten lämpötilojen perusteella. Nämä vyöhykkeet ovat keskeisiä ilmaston ymmärtämisessä ja kasvillisuuden sekä eläimistön jakautumisen selittämisessä. Yleisimmin käytetty jaottelu jakaa maapallon kolmeen päävyöhykkeeseen: polaarinen, lauhkea ja trooppinen.

Polaarivyöhyke sijaitsee napapiirien pohjois- ja eteläpuolella. Näillä alueilla keskilämpötilat ovat erittäin matalia suurimman osan vuodesta, ja lumipeite on yleinen. Kasvillisuus on vähäistä, ja eläimistö on sopeutunut kylmiin olosuhteisiin.

Lauhkea vyöhyke sijoittuu polaarisen ja trooppisen vyöhykkeen väliin. Tällä alueella vuodenajat ovat selvästi erottuvia, ja lämpötilat vaihtelevat merkittävästi kesän ja talven välillä. Lauhkeilla vyöhykkeillä esiintyy monipuolisia elinympäristöjä, kuten metsiä, niittyjä ja havumetsiä.

Trooppinen vyöhyke sijaitsee päiväntasaajan ympärillä. Täällä keskilämpötilat ovat korkeita ja vakaat ympäri vuoden. Trooppiset alueet tunnetaan rikkaasta biologisesta monimuotoisuudestaan, ja niillä sijaitsee usein sademetsiä ja savanneja.

Näiden päävyöhykkeiden lisäksi on olemassa myös ala- tai siirtymävyöhykkeitä, jotka kuvaavat tarkemmin lämpötilan vaihtelua ja ilmastollisia piirteitä eri alueiden välillä. Lämpötilavyöhykkeiden rajat eivät ole ehdottomia, vaan ne voivat vaihdella maantieteellisen sijainnin, korkeuden merenpinnasta ja merivirtojen vaikutuksen mukaan.